Kuva: The Amity Affliction [Virallinen bändikuva]
Jotkut bändit tekevät kappaleita, jotka eivät vain jää päähän – ne menevät suoraan ihosi alle. The Amity Affliction on ehdottomasti yksi niistä. Jo yli kahden vuosikymmenen ajan tämä australialaisbändi on yhdistänyt melodista post-hardcorea ja iskussa olevaa metalcorea sanoituksiin, jotka käsittelevät menetystä, depressiota, riippuvuutta ja henkilökohtaisia kamppailuja. Välillä mukana on kertosäkeitä, joiden mukana voi laulaa täyttä kurkkua, toisinaan taas kovaa iskeviä breakdown-osioita. Vuonna 2026 The Amity Affliction avaa uuden luvun uudella albumillaan House Of Cards, todistaen, että heillä on edelleen paljon sanottavaa lukuisten muutostenkin jälkeen.
Kuva: The Amity Affliction Live [Bryan Reinsch, @iknowimlatesorry]
Kuka on The Amity Affliction?
The Amity Affliction perustettiin vuonna 2003 Gympiessä, Australian Queenslandin osavaltiossa. Se, mikä alkoi paikallisen hardcore-skenen bändinä, kehittyi vuosien varrella merkittäväksi nimeksi kansainvälisellä metalcore-skenellä. Aggressiivisten huutovokaalien, melodisen puhtaan laulun ja emotionaalisesti ladattujen sanoitusten yhdistelmällä bändi osui oikeaan hermoon jo varhaisessa vaiheessa.
Esikoisalbuminsa Severed Ties (2008) ja sitä seuranneen Youngbloods (2010) jälkeen he ottivat jälleen suuren askeleen eteenpäin albumilla Chasing Ghosts (2012). Let The Ocean Take Me (2014) -albumin ilmestyessä The Amity Afflictionista oli tullut kansainvälisesti tunnettu nimi – jota oli vaikea ohittaa nykyajan metalcoressa. Kappaleet kuten "Pittsburgh", "Don't Lean On Me" ja "Death's Hand" ovat edelleen bändin tunnetuimpia raitoja.
Seuraavina vuosina australialaiset jatkoivat menestystään albumeilla This Could Be Heartbreak (2016), Misery (2018), Everyone Loves You... Once You Leave Them (2020) ja Not Without My Ghosts (2023). Heidän soundinsa jatkoi kehittymistään, mutta he eivät koskaan menettäneet sitä emotionaalista suoruutta, joka on erottanut The Amity Afflictionin muista aivan alusta alkaen.
Melankolian ja kaaoksen välillä
Salaisuus The Amity Afflictionin menestyksen takana on helppo selittää, mutta melko vaikea jäljitellä. Toisella puolella on keulakuva Joel Birchin syvät, aggressiiviset huudot; toisella puolella suuret melodiat ja tarttuvat puhtaat vokaalit. Lisää siihen tehokkaat kitarat, elektroniset elementit ja breakdownit, jotka saavat yleisön liikkumaan raskaillakin hetkillä. Sanoituksetkaan eivät juuri koskaan tunnu samasta muotista valetuilta kliseiltä. Joel Birch ammentaa henkilökohtaisista kokemuksistaan ja elämänsä vaikeista ajanjaksoista.
Jos haluat tutustua bändin diskografiaan, muista lisätä soittolistallesi "All Fucked Up", "I Bring The Weather With Me", "Drag the Lake" ja "Show Me Your God" yllä mainittujen klassikoiden lisäksi. Nämä kappaleet antavat todella hyvän kuvan siitä, kuinka monipuolinen The Amity Affliction on liikkuessaan post-hardcoren, metalcoren ja melodisten vaihtoehtosoundien välillä.
Uusi luku: House Of Cards
24. huhtikuuta 2026 The Amity Affliction julkaisi yhdeksännen studioalbuminsa House Of Cards. Levy merkitsee käännekohtaa bändin historiassa monella tapaa: se on heidän ensimmäinen kokopitkä albuminsa, jolla on mukana Jonathan ”Jonny” Reeves, joka otti basson ja puhtaat vokaalit haltuunsa perustajajäsen Ahren Stringerin lähdön jälkeen.
Stringerin lähtö helmikuussa 2025 merkitse suurta muutosta bändille. Monien vuosien ajan hänen melodisilla vokaaleillaan oli ratkaiseva rooli australialaisten soundin muovaamisessa. Reevesin liittymisen myötä The Amity Affliction joutui paitsi löytämään uuden kokoonpanon, myös kehittämään uuden dynamiikan. Albumilla House Of Cards Reevesin ja Joel Birchin välinen yhteispeli tuntuu kuitenkin yllättävän luonnolliselta. Tuttu raskaiden osioiden ja suurten melodioiden yhdistelmä säilyy muuttumattomana, samalla kun Reeves tuo mukanaan uutta vokaaliväriä kokonaisuuteen.
Albumi kytkeytyy tiiviisti henkilökohtaisiin kokemuksiin myös sanoitustensa puolesta. Menetys, suru, perhekonfliktit ja menneisyyden käsittely kulkevat läpi kappaleiden. Samalla varovainen toivon kipinä pilkahtelee levyn eri kohdissa. Singlet ”House Of Cards”, ”Bleed” ja ”Heaven Sent” antavat jo hyvän kuvan siitä, mihin suuntaan ollaan menossa. ”Kickboxer” ja ”Eternal War” tuovat mukanaan myös kappaleita, jotka nostavat bändin raskaamman puolen keskiöön.
Albumin tuotti kitaristi Dan Brown. Tämä tarkoitti, että bändi otti suuren osan luovasta kontrollista omiin käsiinsä – veto, jota Joel Birch kuvaili haastatteluissa vapauttavaksi. Tuloksena House Of Cards ei kuulosta yritykseltä luoda menneisyyttä uudelleen mahdollisimman tarkasti. Sen sijaan se kuulostaa bändiltä, joka sinuttelee oman meisyytensä kanssa katsoen silti eteenpäin.
Uusi kokoonpano, uudet haasteet
Muutokset The Amity Afflictionissa eivät päättyneet Ahren Stringerin lähtöön. Kesäkuussa 2026 rumbali Joe Longobardi ilmoitti myös jättävänsä bändin kahdeksan vuoden jälkeen. Muiden julkaisujen ohella hän oli soittanut albumeilla Misery, Everyone Loves You... Once You Leave Them, Not Without My Ghosts ja House Of Cards.
Tällä hetkellä Joel Birch, kitaristi Dan Brown ja Jonathan Reeves muodostavat bändin ydinkolmikon. Virallisesti ei ole vielä ilmoitettu, kuka ottaa paikan pysyvästi rumpujen takana. Yhtyeelle, jonka soundia ja identiteettiä tietyt äänet ja persoonat ovat muovanneet niin monen vuoden ajan, tämä on jälleen uusi haaste.
Ei silti ole mitään syytä kirjoittaa The Amity Afflictionia ulos kuviosta. House Of Cards osoittaa, että muuttuneellakin kokoonpanolla bändi pystyy säilyttämään ominaisiimman soundinsa tutkiessaan samalla uusia suuntia.
Kuva: The Amity Affliction Live [Bryan Reinsch, @iknowimlatesorry]
Haluatko lukea lisää tällaisia artikkeleita? Lisää meidät suosikkilähteisiisi Googlessa!
